Ekaa kertaa Lontoossa

En ollut ennen käynyt Lontoossa ja ajattelin, että pitäisin ehkä Lontoota hiukan liian kiireisenä suurkaupunkina minulle… Lontoo yllätti minut kuitenkin täysin viehätysvoimallaan!

Okei, en ehkä kyllä haluaisi asua Lontoossa, mutta vierailun arvoinen paikka se todellakin oli, ja olin kyllä koko reissun ajan todella haltioissani. Vaikka minua ei sinänsä haittaa asua pikkukaupungissa Tanskassa, tuovat kaupunkireissut kuitenkin vääjäämättä uutta intoa ja energiaa elämään.

Voisi sanoa että, vierailumme Lontoossa oli kangasostos-painoitteinen. Kävimme niin Sohon laadukkaissa kangasputiikeissa kuin edullisimpien kangaskauppojen täyttämällä kadulla keskustan ulkopuolella.

Olisipa tällaiset valikoimat käsillä jokaista kouluprojektia varten. Olisimme varmasti voineet viettää kangaskauppoja kierrellen useita päiviä, mutta tehokas shoppailu oli kyllä tämän reissun avainsana.

Yllätin itseni, sillä kuinka paljon shoppailinkaan. Nykyään en enää hirveästi shoppaile, mutta Lontoossa minut valtasi pieni vimma, tajutessani, että tämä on ainoa tilaisuuteni koska olen kaupungissa vain kaksi päivää…No onneksi ostokset olivat mielestäni ihan järkeviä; lahjoja ja tuliaisia kotiin sekä kangasta.

 

Eikä muotifanit tietenkään käyneet Lontoossa katsomatta yhtä muotinäyttelyä. Victoria& Albert museossa oli näytillä Cristobal Balenciagan luomuksia, sekä hänestä inspiroituneiden suunnittelijoiden luomuksia. Yksi suosikkijutuistani näyttlyssä olivat röntgenkuvat haute-couture puvuista , jotka näyttivät pukujen monimutkaisen rakenteen, sekä videot, jossa havainnollistettiin samaisten pukujen kaavat. Noiden pukujen joka vaiheeseen on käytetty aivan huikeaa taituruutta.

 

Mielenkiintoista oli myös nähdä, kuinka Cristobal Balenciagan vaikutus näkyy nyky-suunnittelijoiden töissä, esim. Molly Goddardin tai Demna Gvasalian kädenjäljessä. Dior näyttelyn jälkeen tämä näyttely tuntui kyllä hiukan pieneltä, mutta ehkä hyvä niin, olimmehan jo nähneet aika hurjan määrän pukuja yhdessä päivässä.

Muuta mainittavaa reissusta:

  • Kaksikerroksisten punaisten bussien toisen kerroksen nokassa istuminen on kuin olisi vuoristoradassa – kokeilun arvoinen kokemus, vaikka metrolla pääsisikin nopeammin. Matkalla ehtii nähdä peribrittiläisiä kortteleita, kuin suoraan Karhuherra Paddingtonin kulmilta ( kyllä en voinut kirjoittaa tätä postausta mainitsematta idoliani Karhuherra Paddingtonia). Ja todeta, että ehkä olen liian vanha huvipuistoihin, jos bussikyyti tuntuu vuoristoradalta…

 

  • Liberty on ihmeellinen paikka ja vaikka minulla ei vielä lokakuun loppupuolella hirveästi ollut mitään hoppua joulufiilistelyyn, Libertyn joulukerros houkutti esiin sisäisen jouluhöperöni, joka olisi halunnut ostaa kaikki kuusikoristeet (onneksi järki voitti, koska koristeet eivät välttämättä selväisi matkalaukussa). Sen sijaan joulukortteja ja muutamia lahjoja tarttuivat mukaan. Itse rakennuskin oli hieno – vierailun arvoinen paikka, vaikka ei haluisikaan shoppailla.

 

  • Brittiläisessä pubissa oli tietenkin pakko käydä. Olut on hyvää. Pubiruoka suolaista.

 

 

 

  • Tiedostan että britit puhuvat brittiläisellä aksentilla (duh), mutta ensikertalaisen korvaan kuulosti hauskalta, kun pienet lapset ja skeittarinuoret puhuivat, sillä aksentilla, jonka olen tottunut yhdistämään yläluokkaisiin, hiukan vanhempiin hienostorouviin 😀 Kivaltahan se kuulostaa, ei siinä mitään.

 

  • Lennot Tanskan Billundin ja Lontoon välillä ovat halpoja…mutta Lontoossa kuluu helposti rahaa shoppailuhoukutuksiin…

 

  • En hirveästi ehtinyt nähdä turistinähtävyyksiä ensimmäisellä reissullani (tosin minulla ei ehkä ole niin valtavaa hinkua niihin – kangaskaupat voittavat) mutta pitää kuitenkin vissiin käydä uudestaan. Vierailulistalla on seuraavalla kerralla myös musikaalinäytös.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *